sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kirsun kennelin koirat näyttelyssä

Tänään oli mukava päivä. Olimme joukolla koiranäyttelyssä Juuassa. Arktisissa oloissa taimitarhassa koettu elämys. Jokaisen täytyisi joskus kokea jotain näin mukavaa. Otin koiristani mukaan Selman Kirsun Ardore:n. Selmalla olikin jo pitkä aika näyttelyistä. Muistelen että vuonna 2010 olisi Selma ollut viimeksi näyttelyissä. Ihmeemmin emme ehtineet harjoitella, mutta hyvin Selma esiintyi. Selmalla on ihana luonne. Selma seisoo kuin "raskas patsas".  Selmaa  ei kyllä paljon siirrellä, sen verran jykevä tyttö. Mielellään Selma olisi istunut, tänään tarjosi istumista aina kun piti seisoa. Oli jotenkin hupsulla tuulella. :) .

Tässä meidän arvostelu: Tuomari Anna-Liisa Heikkinen. Hyväntyyppinen iloisesti esiintyvä narttu. Hyvä pää. Hyvä kaula. Etuosa voisi olla voimakkaammin kulmautunut. Erinomainen runko. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Oikea karva, Hyvä luonne. Tulos: AVO ERI 3. Hyvä Semmuliini!!! kuva tulee myöhemmin.



Kennelimme sai tänään ensimmäisen KP:n Juuassa. Historian lehtien havinaa. Olimme kasvattaluokassa rodussamme toisia.  Ryhmä hyväntyyppisiä vahvoja koiria. Hyvät päät. Voisivat olla paremmin kulmautuneita. Tyypissä jonkin verran eroavaisuutta. HYVÄT LUONTEET KAIKILLA!!!  Yes!! :)

Kiitos kaikille mukana olleille, mukavasta päivästä ja hyvästä ilmapiiristä. Teitte kaikki parhaanne! Meillä oli hauskaa yhdessä. Lähdetään toisenkin kerran porukassa näyttelyyn! kuva tulossa myöhemmin.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kirsun F- pentue

8.3.2013
pienin beige poika

ruskea uros iso
beige tyttö

poika ruskea valkoisin merkein

isompi beige poika

pienempi ruskea poika
Aika on kulunut ja pennuille on tullut ikää ja painoa  lisää.  Kolme uros pentua painaa jo kilon. Tulevana viikonloppuna ikää on jo 2 viikkoa. Silmät avautuivat joitakin päiviä sitten. Mutta edelleen pennut  syövät ja nukkuvat pääasiassa. Pentulaatikossa on jo harjoiteltu hoipertelevaa kävelyä.  Uni maittaa parhaiten siskon tai veljien päällä tai vieressä.  Tässä pennuista muutamia kuvia. Otokset on harjoittelevan kuvaajan otoksia. Kuvista voi kuitenkin erottaa koiran. :) .

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kirsun F-pentue

Meitä syntyi 5 urosta ja 1 tyttö. Jokaisella pentueen nimellä on jokin tarina. Nimet on keksinyt koiraihminen joko vuosien takaa tai pentujen tuleva ostaja. Tällä kertaa pentujen kummitäti ei ole vielä julkaissut nimiä, mutta lupasi ottaa tehtävän vastaan. Elo pentulaatikossa on vielä rauhallista, pennut syövät, nukkuvat ja joskus vinkuvat. Vinkuminen kuvastaa pennun nälkää, kipua tai vilua. Jan Fennelin kirjassa Koiran Seitsemän Ikää, Jan kirjoittaa ensimmäisinä kymmenenä päivinä pentu ei tiedä olevansa koira, koska vastasyntynyt ei näe eikä kuule.  On vain 3 tärkeää tarvetta. Tässä vaiheessa on  jo havaittavissa persoonallisuuspiirteet ja asemat. Tämä näkyy kilpailuina parhaista nisäpareista, jotka ovat emolla keskimmäisinä. Se onnistutko vai epäonnistutko pääsemään parhaalle nisälle vaikutta pennun persoonallisuuteen. Mielenkiintoinen havainto! 10 päivän tienoilla  koiran kehityksessä tapahtuu käännekohta,  silmät aukenevat.




Mutta  tässä kuvia kaikista pennuista yksitellen. Ylimmäisenä ruskea poika, seuraavana ruskea poika, jolla on valkea merkki  rinnassa, valkokauluksinen poika,  isompi beige poika, pienempi beige poika ja beige tyttö.

Pentujen tuoksua ilmassa

Siitä on noin reilu viikko aikaa, kun Amon synnytys käynnistyi. Se oli  lauantai ilta kun pennut syntyivät. Olimme ajatelleet seurata Putousta, mutta toisin kävi. Amo järjesti meille ohjelmaa. Iloista sellaista.

Ensimmäiset kolme ruskeaa pentua, tulivat melkein oppikirjan mukaan, mutta seuraavia saimme odottaa. Ei mennyt ihan kirjan mukaan synnytys. Olimme odottaneet 4 tuntia, kun pentuja ei kuulunut ei näkynyt. Emolla oli supistuksia. Ilta alkoi kääntymään yöksi. Mietimme mitä teemme. Päätimme ottaa päivystävään eläinlääkäriin yhteyttä ja kysyä neuvoa. Eläinlääkäri neuvoi tulemaan näytille. Niin mies lähti emon ja kolmen pennun kanssa eläinlääkäri asemalle. Mukaan laatikkoon pennuille pakattiin lämpövesipulloja. Minäkin olisin lähtenyt mukaan, mutta nuorimmaiselle lapselle emme löytäneet hoitajaa. Joten jäin jännittämään kotiin miten käy.

Eläinlääkäriasemalla eläinlääkäri oli antanut Amolle lääkettä, joka lisäisi polttoja. Polttoja tuli, mutta ei pentuja. Tai pentu kävi näyttäytymässä, mutta vetäytyi takaisin. Ei auttanut kuin tehdä päätös keisarinleikkauksesta. Leikkauksessa selvisi että kahden pennun istukka oli mennyt sekaisin keskenään ja siksi pentu ei voinut syntyä, kun kerralla ei mahtunut kahta pentua tulemaan.  Neljäntenä syntyi tyttö pentu, joka oli tiedottomassa tilassa syntyessään, mutta tyttö pentu saatiin  elävien kirjoihin elvyttämällä sekä eläinlääkärin antamilla lääkkeillä. <3 . Viidentenä ja kuudentena syntyivät sitten vielä kaksi veljeä. Yllätys oli myös melkoinen niin tämä toinen sisarus-sarja oli eri värinen kuin ensimmäiset kolme.  Viides ja kuudes pentu syntyivät elävinä ja hyvä vointisina. Oli sunnuntai aamu kun mies Amon ja pentujen kanssa kotiutui. Osa pennuista syntyi lauantaina ja osa sunnuntaina. Se on kyllä sanottava että ne pennut jotka syntyivät ilman leikkausta olivat heti nauttimassa Amon maitobaarin antimista. Mutta myös nämä leikkauksen myötä syntyneet pennut pääsivät nopeasti jyvälle mahtavasta maitobaarista.